Etusivulle

Liisa Ikonen

Lavastaja ja pukusuunnittelija, Vihti, www

Olen kuratoinut esittelyyni kolme teosta.

Poveglia 2017

Ensimmäisenä esittelen viimeisimmän teokseni POVEGLIA. Teos sijoittuu ns. laajennetun skenografian alueelle ja muodostuu sarjasta skenografisia, kaupunkitilaan levittäytyviä, interventioita. Toteutin interventiot elokuussa 2017 osana Venetsian 57. kuvataide Biennalen yhteydessä järjestetyn Tutkimuspaviljongin Discursive Programme –sarjaa, UTOPIA of ACCESS. POVEGLIA oli osa Expanded Scenography – tutkimusryhmän (Liisa Ikonen, Maiju Loukola ja Elina Lifländer) laajempaa teoskokonaisuutta NIGHT PIECES 3 x Spatial Interventions to The Venice. Teossarjan innoittajana ja taustavaikuttajana toimi saksalaisen E.T.A Hoffmannin samanniminen romaani. Sadunomainen psykologisen kauhufantasian piiriin lukeutuva teos kuljetti työskentelyämme alitajunnan ja näkyjen maailmaan ja opetti minulle paljon myös fiktiosta metodina. Tutkin omassa teoksessani eristetyn ja ruttosaarena tunnetun pahamaineisen POVEGLIAN mahdollisuutta ilmetä skenografisina sitaatteina oman sijaintinsa ulkopuolella. Interventiot toteutuivat elokuussa 2017 eri puolilla Venetsian kaupunkitilaa ja teoksen taltiointi oli esillä Taideyliopiston Kuvataideakatemian isännöimässä tutkimuspaviljongissa Sala De Caminossa 18.-22.8.2018.

Kuvat: Ari Koskelainen

Valkoinen kaupunki 2011

Toiseksi esittelen Vaasan Kaupunginteatterin suurelle näyttämölle vuonna 2011 toteutetun teoksen VALKOINEN KAUPUNKI. Teos pohjautui Jorma Ojaharjun samannimiseen romaaniin ja sen dramatisoi Maria Kilpi ja ohjasi Atro Kahiluoto. Esityksen lavastus- ja pukusuunnittelutyöstä tuli minulle erityisen merkityksellinen. Alkuteoksen maaginen realismi vapautti työryhmän näkemään asioita uudella tavalla. Se opetti meitä kuuntelemaan paikallista ympäristöä, Vaasaa, vaasalaisuutta ja historian ankkuroitumista kollektiiviseen muistiimme. VALKOISESTA KAUPUNGISTA tuli vavahduttava kertomus sisällissodan repimästä Vaasasta, muistamisesta ja unohtamisesta; punaisesta ja valkoisesta. Dramaturgia ja skenografia kietoutuivat työskentelyn edetessä yhteen ja koin, että myös lavastamisesta tuli samaan aikaan oudolla tavalla sekä vastaanottavaa että ilmaisevaa.

Kuvat: Jyrki Tervo

Lulu 2006

Arvoisat herrat, ihastuttavat naiset, tervetuloa viihtymään valtakuntaani. Polttavalla mielihyvällä, kutkuttavalla kauhulla, kihelmöivällä kiihkolla saatte nyt kurkistella sieluttomien petojen temmellystä. Kesyinä ne ryömivät jaloissani, kun piiskani sivaltaa.”

Kolmanneksi esittelen vuonna 2006 Vaasan Kaupunginteatterin suurelle näyttämölle valmistetun teoksen LULU. LULU perustui Ralf Wedekindin tekstiin ja sen ohjasi vierailijana Cilla Back. Tein esitykseen lavastuksen ja suunnittelin puvut yhdessä ohjaajan kanssa. Nostan teoksen esiin lukuisten muiden samalle näyttämölle tekemieni töiden joukosta, sillä sen työprosessi opetti minulle todellista tinkimättömyyttä ja yksityiskohtien estetiikkaa. LULU merkitsi minulle monella tavalla sekä kauneutta että kauhua. LULU oli pandoran lipas. Se oli sirkus. LULU oli surrealistinen kuvasto, jossa ihmisyys, eläimellisyys, vaistot, vietit, viattomuus ja turmeltuneisuus sekoittuivat kaikki toisiinsa.

Kuvat: Jyrki Tervo

Poveglia

Poveglia

2017

Discursive Programme, Utopia of Access, Sala de Camino, Tutkimuspaviljonki Taideyliopisto, Venetsian 57. Biennalen kontekstissa.

Teos: Liisa Ikonen.

Kuvat: Ari Koskelainen

Valkoinen kaupunki, Vaasan Kaupunginteatteri

Valkoinen kaupunki, Vaasan Kaupunginteatteri

2011

Ohjaus: Atro Kahiluoto
Dramaturgi: Maria Kilpi
Lavastus- ja pukusuunnittelu: Liisa Ikonen

Kuvat: Jyrki Tervo.

Lulu, Vaasan Kaupunginteatteri

Lulu, Vaasan Kaupunginteatteri

2006

Ohjaus: Cilla Back
Lavastus: Liisa Ikonen
Pukusuunnittelu: Liisa Ikonen ja Cilla Back

Kuvat: Jyrki Tervo