Etusivulle

Maija Pekkanen

Pukusuunnittelija, Helsinki

42 vuotta teatteripukusuunnittelijana

Ammattiopinnot ja teatterityö

Opiskelin 1961 – 1966 Helsingin Käsityönopettaja Opistossa tarkoituksenani hakeutua oppikoulun käsityönopettajaksi. Opintojen viimeistelyyn kuului lukukauden mittainen auskultoituminen Helsingin Tyttönormaalilyseossa. Kun opettajan paikat tuntuivat olevan ”kiven alla”, tulevan peruskoulu-uudistuksen vuoksi, niin pelastuksena kevätkaudelle 1967 sain tarjouksen Kuopion Yhteisteatterista, missä sisareni Hilkka Pekkanen toimi ohjaajana. Tehtävä oli puvustuksen suunnittelu Key-Åbergin näytelmään ”Naiset keväällä 1967.

Tämän työn perusteella minulle tarjottiin teatterin puvustonhoitaja- pukusuunnittelijan tehtävää, jonka hyväksyin vuoden sopimuksella. Näin alkoi uuden ammatin oppiminen ohjaajinani eläköityvä puvustonhoitaja Helmi Laurikainen ja ompelija Kaarina Kettunen. Työrupeama jatkui kolme vuotta, 1967 – 1970, jolloin suunnittelin ja työstin 28 ensi-iltaa, Teatterissa oli kaksi näyttämöä.

Vähitellen heräsi kiinnostus opiskella pukusuunnittelijan ammattia: Miten tulla taiteilijaksi? Olin saanut Suomen Lavastustaiteilijoiden Liiton jäsenyyden 23.1.1969, jäsennumero 153. SLL:n silloinen puheenjohtaja Pekka Heiskanen antoi minulle yhteystiedot Tsekkoslovakiassa, Bratislavassa toimivaan  Vysoke Skole Muzichky Umeni’in. Tästä seurasi kahden vuoden opiskelu Bratislavan koulussa ensimmäisenä kahdeksasta suomalaisesta pukusuunnittelijasta. Toisena opiskeluvuonna (1972) sain vierailutyön Helsingin Kaupunginteatterista, Ibsenin Villisorsan, jonka pääroolissa oli Liisi Tandefelt. Myös tämä vierailu johti kiinnitykseen 1.8.1972 -30.4.2009.

37 vuoden aikana tein kaikkea mahdollista, draamaa, musikaaleja, tanssipuvustuksia ja erilaisia pienproduktioita sekä vierailuja esimerkiksi Suomen Kansallisoopperaan, Kansallisteatteriin, Työväenteatteriin, Tampereen Teatteriin. Työvuosieni aikana (1967 -2009) työskentelin yhteensä 51 eri ohjaajan kanssa.

Koulutus- ja järjestötyö

1970-luvulla alkoi yhteistyö Teatterikorkeakoulun Täydennyskoulutuskeskuksen kanssa. Kesäkursseilla saivat puvustonhoitajat ja muu henkilökunta päivitystä ammattitaitoihinsa.

Vuonna 1979 Taideteollisen Korkeakoulun Vaatetussuunnittelun professori Paula Häiväoja kutsui minut sivutoimiseksi tuntiopettajaksi aihepiirinäni teatteripukusuunnittelun perusteet. Kurssi oli hyvin suppea, mutta antoi kimmokkeen joukolle nuoria vaatetussuunnittelijoita hakeutua pukusuunnittelun pariin. Työrupeamani kesti vuoteen 1997.

1970- luvulla alettiin kehittää myös teatterialan työehtosopimuksia. Pienen ammattikunnan edustajana olin kiinnostunut aiheesta ja niin minusta tuli SLL- aktivisti. Monien hallitusvuosien jälkeen toimin järjestön puheenjohtajana vuosina 1984 -88, ensimmäisenä naisena.

Toinen teatterialan järjestö, joka ”vei mukanaan” on OISTAT, kansainvälinen Teatteriarkkitehtien, skenografien ja teatteriteknisten järjestö. Toimin Suomen OISTAT- keskuksen puheenjohtajana 1980-1984 sekä 1988-2000. OISTAT’n kansainvälisen hallituksen jäsenenä olin 1991- 2007, josta kansainvälisenä presidenttinä, ensimmäisenä naisena, 2001 – 2005.

Tavoitteenani on ollut koko urani ajan kehittyä omassa ammatissani, edistää alan koulutusta ja  arvostusta Suomessa ja kansainvälisesti .

Ansiomerkit ja tunnustukset

  • Suomen Leijonan ritarikunnan Pro Finlandia – mitali, 1999
  • Suomen Teatteriliiton 30-vuoden ansiomerkki ,2001
  • OISTAT’n kultainen ansiomerkki ”Golden Pin”, 2007
  • Suomen Lavastustaiteilijain Liiton / LP ja Suomen OISTAT – keskuksen kunniajäsen

Bernarda Alban Talo, Helsingin Kaupunginteatteri

Bernarda Alban Talo, Helsingin Kaupunginteatteri

1991 – Frederico Gracia Lorca

Ohjaus: Eija-Elina Bergholm
Lavastus: Juhani Pirskanen
Puvut: Maija Pekkanen

Kuvat 1, 2 ja 3: Bernarda (60v), kuvaaja Elina Pohjanpää.

Kuvat 4 ja 5: Mria Josefa (Bernardan äiti, 80v), kuvaaja Anneli Haahdenmaa.

Kuvat 6, 7 ja 8: Angustias (Bernandan tytän, 39v), kuvaaja Eeva-Liisa Haimelin.

Kuvat 9 ja 10: La Poncia (Palvelijatar, 60v), kuvaaja Sylvi Salonen.