Aloitin työskentelyn ammattiteatterissa syksyllä vuonna 1989. Olin keväällä valmistunut Lahden Muotoiluinstituutista puualan suunnittelijaksi mutta pienestä pitäen teatterista innostuneena ja teatteria harrastaneena, veri veti teatterin pariin. Mikkelin Teatteri tarjosi paikan lavastamon esimiehenä ja alkoi taival kulissien rakentamisen ja lavastuksen ihmeellisessä maailmassa. Nuoruuden into ja yhteneväiset ajatukset sekä näkemykset ohjaajan kanssa loivat mahdollisuuden aloittaa lavastussuunnittelun. Kymmenisen vuotta vierähti Mikkelissä ja nuo vuodet aloittivat opin tien jolle ei loppua näy.

Syksyllä 2000 tie vei savolaispojan Kanta-Hämeeseen, Riihimäelle. Pienen kaupungin ihmisen kokoinen teatteri tulvi tuohon aikaan työtä. Olin taas lavastusten ohella lavastamon esimies ja teatteri käytti myös kiitettävän paljon vierailevia lavastajia. He olivat oiva lisä haluun oppia ja ymmärtää visuaalisten maailmoiden luomista.

Tuossa matkan varrella olen ehtinyt nähdä muitakin kuin oman teatterin mustan laatikon. Käväisin täyttämässä näyttämöä ja tutustumassa verrattomiin lavastamoihin, niin Kuopiossa, Joensuussa, Kotkassa, Hämeenlinnassa sekä aika monessa kesäteatterissa.

2014 toi mukanaan uudet kuviot ja aloin työllistää itseäni freelancerina. Kun ei ole varaa olla ottamatta työtä kuin työtä vastaan, niin saa toimia näyttämömestarina, museomestarina tai vaikkapa kuvanveistäjän assarina.

Teatteri tarjoa maailman, jossa haluan olla, ja ihmiset joiden kanssa haluan tehdä töitä. Ja koska tuo työ on parhaimmillaan kirkkaasti enemmän kuin osiensa summa, se ruokkii luovuutta ja antaa loputtomasti mahdollisuuksia luoda ihmisille elämyksiä ja teatterin taikaa.

Nyt 57-vuotiaan friikkuna totean tyytyväisenä elämän olevan pelkkää teatteria ja olkoon niin.