Merja Levo valmistui pukusuunnittelijaksi Lahden Taideoppilaitoksesta 1976 ja taiteen maisteriksi Taideteollisen korkeakoulun taidekasvatuksen osastolta 1997.

Merja Levo on ollut kiinnitettynä sekä Turun- että Jyväskylän kaupunginteattereissa. Sen lisäksi hän on vieraillut Espoon-, Helsingin-, Kouvolan-, Jyväskylän-, Lahden-, Turun- ja Oulun kaupunginteattereissa sekä Suomen Kansallisteatterissa, Suomen Kansallisooppera Oopissa, Teatteri Avoimissa Ovissa, Teatteri Feeniksissä ja Unga Teatterissa.

Teatteripukusuunnittelua hän on opettanut Taideteollisessa korkeakoulussa, Teatterikorkeakoulussa, EVTEK muotoiluinstituutissa sekä Helsingin Ammattikorkeakoulu Stadiassa.

Merja Levolle on myönnetty Suomen Lavastustaiteilijan liiton Illusion- palkinto vuonna 2009, maisteritasoisen pukusuunnittelun koulutusohjelman järjestämiseksi Taideteolliseen korkeakouluun vuonna 2003 (nyk. Aalto – yliopisto, elokuva- ja lavastustaiteen laitos. Työryhmään kuuluivat Merja Levo, Marja Uusitalo ja Irmeli Toivanen). Sen lisäksi hän on saanut Turun kaupunginteatterin Luovan hulluuden patsaan vuonna 1993 sekä useita apurahoja mm. valtion ½ ja yksi vuotisen taiteilija apurahan. Hän on osallistunut moniin koti- ja ulkomaisiin teatteripukunäyttelyihin ja ollut Suomen osaston edustajana Prahan Quadrinalessa vuonna 1981.

Miksi näyttämöpukusuunnittelu?

Näyttämöpuku ja ihmisen tarinat ovat jaksaneet kiinnostaa minua yli 40 vuotta. Olen suunnitellut pukuja yli 100 esitykseen ja niiden lisäksi muutamia lavastuksia. Minua on näyttämöpukusuunnittelussa erityisesti kiehtonut käyttää historiallisia aikakausia vapaasti visuaalisuuden välineenä. Aikakausilainoilla olen saanut sekä visuaalista rikkautta että eroja roolihenkilöiden karaktääreihin. Esimerkiksi Turun kaupunginteatteriin suunnittelemassani Loppiaisaaton asuissa käytin muotoja ja silhuetteja aina 1500 – luvulta 1900 – luvun alkuun. Minua on kiehtonut käyttää materiaaleina kirpputoreilta löytämiäni kuluneita tekstiilejä ja vaatteita sekä teatterin vaatevarastoa. Olen muokannut vanhoista materiaaleista roolivaatteita tai käyttänyt niitä rooliasujen osina. Vanhan vaatteen muokkaamisen olen kokenut erityisen kiinnostavaksi, sillä vanha vaate itsessään kantaa mukanaan muistoja sekä kerroksia vaatteen entisestä elämästä. Mutta tämänkaltainen työskentely ei aina ole mahdollista vaan näyttämöpukusuunnittelussa on kiehtovaa, kun siinä joutuu jatkuvasti uuden haasteen äärelle niin suunnittelussa kuin materiaalienkin käytössä.