Paula Koivunen on Taikista elokuva- ja lavastustaiteen laitokselta valmistunut kokenut freelancer lavastaja ja pukusuunnittelija.

Koivusen lavastukset ovat orgaaninen osa esitystä ja pyrkivät käyttämään tilan omia ominaisuuksia sekä tilaan lisättyjä ja rakennettuja rakenteita rytmiä ja mittasuhteita elimellisenä osana suunnittelua. Hän hakee tarkkoja yhtymäkohtia todellisuuteen ja henkilöiden päänsisäisiin todellisuuksiin. Tarkat materiaalivalinnat ja tilan käyttö, jaottelu ja rytmitys pyrkivät tukemaan näytelmän aihetta ja antamaan vastusta esiintyjien kehoille, esimerkiksi tarkentaen tilannetta tai antaen tilaa olennaiselle vaikkapa liikkeelle tai pysähtyneisyydelle.

Lopputyönsä hän teki Kiasma- teatteriin. Se oli Janne Saarakkalan ohjaama For the Love of Big Brother (2004). Hän on toiminut sekä pienissä taloissa, kuten Q-teatteri, Takomo ja KOM- teatteri ja ryhmissä kuten Helsingin Taiteellinen Teatteri ja Todellisuuden tutkimuskeskus että useissa kaupunginteattereissa, kuten Kansallisteatteri, Turku, Espoo, Seinäjoki, Kotka, Joensuu ja Jyväskylä. Kajaanin kaupunginteatterissa hän oli kiinnitettynä vuonna 2007. Hän on lavastanut ja puvustanut niin site-specific esityksiä kuin perinteisempiä ison näyttämön näytelmiä.

Viime vuosina hän on tehnyt myös visualisointeja useisiin dokumenttiteatteriesityksiin kuten Kielirikot, ohjaus Jonna Wikström (Masalan nuorisoteatteri 2016), Too Late My Friend, ohjaus Titta Halinen ja Jonna Wikström (Puoli-q 2015), Ruusulankatu 10, ohjaus Jonna Wikström, (Q-teatteri 2014), Töölönkatu 33, Teatteri Takomo, ohjaus Titta Halinen, (Takomo 2012) Ei Maar, nyt loppu löhöily ohjaus Janne Saarakkala, (Turun Kaupunginteatteri 2012), Rakkaudella Porista, ohjaus Janne Saarakkala, (Rakastajat-teatteri, TTK, 2008) Janne Katajan Riihimäki, ohjaus Janne Saarakkala, (Riihimäen teatteri)

Transsimaskiesitysten visualisointeja ovat Max Bremerin Teatteri Universumiin ohjaamat Wonderland 2016, A Good Sign 2013, jossa esiintyivät kokovartalomaskit sekä Det Falska Barnet 2010.

Koivunen on ollut mukana Minna Harjuniemen ohjaamien orkesteriteatteriesitysten jatkumossa, joka on tuottanut mm esitykset Gimme Another Country- kohtuuton countrymusikaali (Universum-teatteri 2011), Hamartia (HTT 2006), Gimme the Country (Universum 2005), Totusooppera (Circus Maximus 2005), Deus ex machina (YT 2003), Che-ooppera (YT 2002), Adrenaliini (YT 2001). Viimeisin oli monitasoinen Glory Days 2017 Takomossa.

Muita teoksia viime vuosilta ovat mm; Anna Krogeriuksen 9 hyvää syytä elään, ohjaus Kaisaliisa Logren (Ryhmäteatteri 2018), Noitavaino, ohjaus Akse Pettersson (Takomo 2016), Lokki, ohjaus Philip Boulay (RNC 2015), Teoreema, ohjaus Teemu Mäki ja Nina Hosiasluoma (Takomo 2014), Zoo, ohjaus Katariina Numminen, valot Minna Tiikkainen (Zodiak 2014), Viimeinen Esitys, ohjaus Katariina Numminen (Viipurin taiteellinen teatteri 2011), Yerma, ohjaus Katariina Numminen, (Baltic Circle, Puoli-Q, 2011), Luonnos tästä viereltä-Picasson naisia, Todellisuuden tutkimuskeskus esitystaideteos Ateneumin picassonäyttelyyn, (Ateneum, TTK 2009), Periaatteen mies (Espoon kaupunginteatteiiri 2008), ohjaus Atro Kahiluoto.